My workout principles

Lifestyle, Wellness, Workout
Kirjottelin pari viikkoa sitten ruokavalioni kulmakivistä, joten päätin tällä kertaa avata hieman toimintaperiaatteitani treenaamisen osalta. Treenifilosofiani on nimittäin tässä muutaman vuoden sisällä muuttunut melkoisesti!

Suurempi inostukseni liikuntaa kohtaan taisi herätä joskus lukion alkuaikoina. Aloitin treenaamisen ryhmäliikuntatunneilla ja muutamia kuukausia myöhemmin löysin itseni myös kuntosalilta. Kuntopyörän tai juoksumaton päältä, jos tarkkoja ollaan. Tunnin spinningin jälkeen mentiin vielä toiselle ryhmäliikuntatunnille ja parhaassa tapauksessa tämän setin jälkeen vielä vääntämään vatsoja. Kotona sitä sitten syötiin ehkäpä yksi leipäpalanen ja rasvaton jogurtti palauttavana ateriana, sillä ravintojutuistahan minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä silloin. No, sen olin kyllä näköinenkin! Monen monta vuotta mentiin siis rankan aerobisen ja rahka/leipä/raejuusto - tyyppisen ruokavalion voimin, mikä oli näin jälkeenpäin ajatellen varsin järjetöntä. En kuunnellut kroppaani, vaan pakotin itseni 10km lenkeille ja söin rahkaa joka toisella aterialla vain siksi, että se tuntui sillä hetkellä kaikista terveellisimmältä vaihtoehdolta. Huh. En oikein edes tiedä miten jaksoin tällaista paukutusta niinkin kauan, mutta jotakin hyvin tervettä tapahtui, kun muutin yhteen poikaystäväni kanssa. Sain ruokailuihini järkevän rytmin, aloin syömään monipuolisemmin ja jaksamisen myötä innostuin myös lihaskuntotreenistä. Oma fitnessbuumini taisi kestää sen yhden proteiinijauhepussin verran, minkä jälkeen tajusin, ettei se jauhoilla läträäminen ole kuitenkaan se minun juttuni.

Minun juttuni on liikkua luonnollisesti. Pidän edelleen kuntosalitreenistä, mutta meidän "fitnesskaapin" sisältö on nykyään täysin poikaystäväni hallussa. Rakastan luontoa ja siellä liikkumista, joten treenaan usein myös puistoissa oman kehoni painolla. Teen myös paljon juoksu- ja kävelylenkkejä, joiden lisäksi joogaan joko salilla tai omassa olkkarissamme. Suosin myös hyötyliikuntaa siinä määrin, että kävelen usein töihin, kauppaan tai salille ja tulen vain toiseen suuntaan julkisilla kulkuvälineillä. Pyrin siis mahdollisimman jouhevaan ja tasapainoiseen liikkumiseen, ihan omia fiiliksiä ja aikatauluja kuunnellen. Viimeinkin olen löytänyt sen järkevän tasapainon ruokavalion, treenin, rentoutumisen ja oman kropan kuuntelemisen välillä, ja fiilikset ovatkin olleet sen mukaiset!

Tein vielä erillisen listan omista periaatteistani ja koitin saada mukaan mahdollisimman paljon hyviä käytännön vinkkejä, kuinka tehdä treenaamisesta helpompaa ja jouhevampaa. Itselläni ainakin kiireinen arki meinaa joskus rokottaa sitä kallisarvoista treeniaikaa, jolloin on käytettävä hieman mielikuvitusta ja vaikkapa mentävä töihin juoksulenkkarit jalassa. Aloitetaan!

1. Hyödynnän läheisiä puistoja ja lenkkipolkuja etenkin tähän aikaan vuodesta. Luonto ja aurinko vaikuttavat positiivisesti niin kehoon kuin mieleenkin, joten jokaiseen päivääni kuuluu edes pieni happihyppely. Harjoittelen myös esimerkiksi leuanvetoja tyhjien leikkipuistojen tangoilla, vedän kyykkysarjoja keskellä puistoa ja käytän ulkopenkkejä apuna erilaisissa lihaskuntoliikkeissä. Oudoksuville katseille hymyillään tietenkin leveästi takaisin ;)

2. En tee liian suuria tavoitteita. Motivaation puuttuessa päätän treenata esimerkiksi vain 20 minuuttia. Aika tuntuu alussa lyhyeltä ja motivoivalta, eikä kynnys liikkeelle lähtemiseen ole niin korkea. 20 minuutin jälkeen päivän tavoite on jo saavutettu ja yleensä sitä hyvin käyntiin pyörähtänyttä treeniä haluaa jatkaa vielä pidemmällekin. Ja mikäli ei, 20 minuuttia riittää aivan mainiosti ja treenin jälkeisen hyvänolon lisäksi myös mieli kiittää saavutetusta tavoitteesta.

3. Treenaan aamulla, aina tunti tai pari aamiaisen jälkeen. Näin uusi päivä ja aineenvaihdunta pyörähtää kivasti käyntiin, lounas toimii hyvänä palautusateriana ja loppupäivän voikin sitten keskittyä ihan muihin askareisiin. Itselläni ainakin työpäivän jälkeen ajatukset ovat lähinnä vain tulevassa päivällisessä ja rentoutumisessa, joten treenien varmistamiseksi teen sen aina heti aamusta. Tätä kannattaa jokaisen edes kokeilla, mikäli iltapäivätreenit tuntuvat ravinteikkaista välipaloista huolimatta hieman nihkeältä!

4. En tuhlaa aikaani matkoihin. En tiedä miksi, mutta itseäni on viime aikoina turhauttanut lähteä salille nimenomaan sen turhan bussimatkan takia. Salille on aina ihana päästä, mutta näin kesäaikaan erilliselle treenipaikalle lähteminen tuntuu ajan haaskaukselta, kun liikkeelle voisi lähteä heti kotioveltakin. Oma treenipaikkani on noin puolen tunnin kävelymatkan päässä, joten nappaan usein salikortin taskuun ja teen alkulämmittelyt juoksumaton sijaan luonnossa.

5. Liikun päivittäin. En tarkoita jokapäiväistä tappotreeniä, vaan sitä, että lähden jollakin tapaa liikkeelle. Lihaskuntoharjoittelun sekä juoksemisen lisäksi itselleni tärkeitä liikkumisen muotoja ovat juurikin rauhallinen kävely, jooga ja venyttely, joiden avulla kevyttä liikuntaa tulee väistämättä myös niin sanottuihin välipäiviin. Sillä määrällä ja lajilla ei ole niinkään väliä, kunhan saa ylläpidettyä sellaisen mielekkään liikuntarytmin päivästä toiseen.

6. Kävelen. Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, hyötyliikuntaa saa ujutettua helposti jopa kiireisiin arkipäiviin. Itse nappaan usein töihin mukaan treenivaatteet ja kävelen sieltä päästyäni kotiin. Juoksulenkkejä on myös helppo yhdistää esimerkiksi kauppa- tai salireissuihin, kunhan vain muistaa ottaa bussikortin mukaan tulomatkaa varten. Ja ihan oikeasti, ketään ei kiinnosta, vaikka siellä ruokahyllyjen välissä kulkeekin vähän posket punoittaen.

7. Kuuntelen kroppaani. Tätähän toitotetaan jokaisessa naisten lehdessä, mutta ihan totta, miettikää tätä! Omasta kokemuksestani voin sanoa, että tulokset vain paranevat sellaisen pienen relaamisen myötä. On tärkeää ottaa vähän iisimmin, mikäli kroppa sitä vaatii. On myös tärkeää välittää itsestään sen verran, että liikkuu nimenomaan sen oman hyvinvointinsa ja terveytensä vuoksi, sillä mikäli ykkösprioriteetti on esimerkiksi painonpudotus ja treenaat ainoastaan ulkoisten asioiden takia, itsearvostus ja motivaatio voi lopahtaa hyvinkin nopeasti. Arkiliikunta ei nimittäin liity millään tavalla suorittamiseen, vaan se on nimenomaan sitä nauttimista luonnosta, hyvästä olosta ja itsensä ylittämisestä. Vihdoin se on tälläkin päässä tajuttu!

* Vaatteet saatu New Yorkerin uudesta, aivan mielettömästä sporttimallistosta :)

Likes

Comments

Johanna
Johanna,
Voi, ihana kommentti! Kiitän 😊www.blogger.com/profile/094266428730348888
Anonyymi
Anonyymi,
Nojoo ymmärrän kyl kannustamisen, mut "litteetä nähnytkään, vitsit mikä berberi" menee vähän yli, hei come on.. ihan tavallinen aerobista liikuntaa harrastavan kankku. Niillä nyt vaa sattuu olee tollaset littanat peput, erilaiset ku painoharjoittelijoilla. Eikä se mikään synti ole 😃 ihan kiva kroppa muuten, kiinteän ja vahvan näkönen.
Write a comment...
IP: 82.99.3.229