Hyvinvointia, liikuntaa ja ruokafilosofiaa

Food, Lifestyle, Wellness, Workout
Uusintapostausta ja omia näkökulmiani hyvinvoinnista, ruokafilosofiasta sekä treeneistä toivottiin näin pimeän kauden kynnyksellä ja koska minulla olisi aiheesta vaikka millä mitalla kirjoitettavaa, päätin toteuttaa tämän heti!

Uskon vahvasti siihen, että hyvinvointi lähtee jokaisen mielestä. Mielestäni positiivinen asenne ja motivaatio omaa hyvinvointia kohtaan ovat tärkeimmät asiat kokonaisvaltaisen onnellisuuden kannalta, vain omien ajatuksien kautta voi saavuttaa sellaisen terveen balanssin kaikilla elämän osa-alueilla. Muistuttelemme tästä poikaystäväni kanssa toisiamme aina niinä päivinä, kun stressi tai negatiivisuus meinaa ottaa vallan. Kaikki on loppujen lopuksi vain mielestä kiinni, myös päivittäinen hyvinvointimme!

Hyvinvointi on siis mielestäni onnellisuutta, tyytyväisyyttä ja itsensä arvostamista, ei välttämättä lihaserottuvuutta tai rasvatonta kroppaa. Emme oikeasti tule koskaan olemaan tyytyväisiä siihen mitä meillä on, mikäli emme opi rakastamaan tätä hetkeä ja esimerkiksi omaa kroppaamme sellaisenaan. Tavoitteiden saavuttaessa nimittäin halutaan lähes aina lisää, eikä välttämättä edes itse osata iloita tekemiämme saavutuksia. Ymmärrän sen, että kiinteytyminen tai laihtuminen voi joissakin tapahtuksissa nostaa itsetuntoa, mutta se ei todellakaan ole varma tie onneen. Ainakin itse olen onnellisimmillani nyt, kun olen löytänyt sen hyvinvoinnin perimmäisen tarkoituksen ja olen sinut itseni kanssa, vaikka saisin itseni parempaankin kuntoon. Aina voi saada itsensä parempaan kuntoon - mutta onko se hyvinvoinnin tarkoitus? Janota aina jotakin isompaa ja parempaa? 

Olen itse istuttanut päähäni terveellisen ruokavalion pohjan ja liikunnan, sillä en ole oma itseni ilman niitä. Olen luonteeltani positiivinen ja elämänhaluinen, mutta monta päivää kestävän epäterveellisen ruokavalion jälkeen kroppani voi pahoin ja sen myötä muutun alakuloiseksi. Olo on löysä niin henkisesti kuin fyysisestikin, kun kroppa on tottunut normaalisti puhtaaseen ruokavalioon. Jopa yhden karkkipussin jälkeen olo voi tuntua niin tukalalta, että vannoudun taas seuraavaksi puoleksi vuodeksi luontaisten herkkujen kuluttajaksi. Ja niitähän minä rakastan! Rakastan herkutella vaikka päivittäin, mm. maapähkinävoihin dipatuilla hedelmillä, vispipuuron makuisilla smoothieilla tai raakasuklaalla. Herkuilla, minkä jälkeen tunnen oloni taas tuplasti energisemmäksi ja joista saan sen tarvittavan virtapiikin iltapäivän väsymykseen. Mielestäni ruoasta pitää pystyä nauttimaan ja terveellisen ruokavalion pitäisi oikeasti olla innostava asia, ei ajatus raa'asta parsakaalista tai mauttomista salaateista.

Ruokafilosofiani on siis melko yksinkertainen ja maanläheinen, syön hyvin kasvispainotteisesti ja säännöllisin väliajoin. Välttelen vehnätuotteita, prosessoitua lehmänmaitoa, rasvattomia tuotteita ja valkoista sokeria, suosin taas hyviä hiilareita, hyviä rasvoja ja kasvipohjaisia tuotteita. Liha ei itselleni juurikaan maistu, joten keittiöstämme löytyy paljon kasviproteiinin lähteitä, laadukkaita lampaan/vuohenjuustoja, kananmunia, superfoodeja jne. Pyrin arjessa tekemään aina niitä pieniä ja merkitseviä valintoja, kuten esimerkiksi käytän vehnäjauhon sijasta kaurajauhoa, sokerin sijasta taateleita ja rasvattoman maitorahkan sijasta smoothieita, sillä ne sopivat paremmin vatsalleni. En voi sietää nälän tunnetta ja olisin ehkä maailman äkäisin paastoaja, on siis varmasti sanomattakin selvää etten suosittele diettejä tai pikapaastoja kenellekään. En ainakaan itselleni, haha!

Vannon myös kovasti luonnollisen liikunnan nimeen, sillä rakastan ulkoilua, joogaa ja nopeatempoista treeniä oman kehon painolla. Käytän siis kuntosalia ja sen avoimia liikuntatiloja käytännössä vain treenipaikkana, harvoin oikeasti nautin itse laitteiden vääntämisestä. Koen saavani omalla kehollani, irtopainoilla ja muilla vastaavilla välineillä treeneistäni kaiken sen irti, mitä haluankin. Hyvää oloa, parempaa aineenvaihduntaa, energiaa ja ihan tarpeeksi timmiä fiilistä!

Kuten siis sanottu, hyvinvointi on täysin omista valinnoista kiinni. Päätätkö mennä lenkille vai syödä tylsyyteen? Opetteletko olemaan tyytyväinen itseesi nyt, vai treenaatko jatkuvasti paremman itsetunnon saavuttamiseksi? Kiroatko heti ensimmäisenä aamulla herätyskellon ääntä vai lähdetkö mielenkiinnolla uuteen päivään sateesta ja pimeydestä huolimatta? Teemme päivittäin valintoja hyvinvointimme eteen, mitkä etenkin näin pimeänä aikakautena korostuvat entisestään. Se tyypillinen "sitten kun" ajattelutapa on mielestäni vähän hullunkurinen, miksi ei nyt? Miksi haluaisit odottaa jonkin saavutuksen tuomaa onnellisuutta, kun voit olla tyytyväinen nytkin? Asioiden aloittamisen lykkääminen on siis käytännössä ihan turhaa, sillä meistä kaikki tietää varmasti itsekin, ettei sen ns. haaveilun jälkeen aloittaminen tunnu yhtään helpommalta. 

Jos nyt tämä kaikki pitäisi tiivistää yhteen kappaleeseen, sanoisin, että välitän hyvinvoinnistani vain ja ainoastaan itseni takia. En enää jaksa vaivata päätäni kuukausittain vaihtuvilla kauneusihanteilla tai trendeillä, elämässä on nykypäivänä stressiä jo ihan tarpeeksi muutenkin. Inspiroidun itse luonnollisesta tavasta liikkua ja syödä, joten teen niin kuin itse parhaaksi näen. Mieleeni on erityisesti jäänyt erään 100 vuotiaan ilopillerin haastattelu, jossa hän kertoi pitkän elämän salaisuudekseen puuron syömisen, positiivisuuden ja ulkona liikkumisen. Myös oma ukkipuoleni vetelee näissä ikäluokissa ja harrasti vielä 90:nen paremmalla puolella reippaasti hiihtoa, eikä muuten varmasti ottanut purkista buusteria tähän hommaan. Kuinka inspiroivaa! En siis itsekään koe tarvitsevani tällaisia lisäravinteita elämääni, piristyn mielummin maapähkinävoilla ja palaudun ns. kunnollisella, ravitsevalla aterialla. Kuten kaikki muutkin ennen vanhaan. Ja kyllä, olen itsekin testannut tämän kansantrendin aiheuttaman maitorahka-maailman, mutta opin sen kautta kuuntelemaan itseäni. Opin, ettei kaikkien tarvitse mennä samaan muottiin, syödä rahkaa vatsa kaksin kerroin ja viettää iltojaan tanko kädessä.

Mielestäni siis hyvinvoinnin saavuttamisen kannalta tärkeintä on ihan yksinkertaisesti saada oma mieli voimaan hyvin, tehdä paljon positiivisuutta vahvistavia asioita ja kohdella itseään parhalla mahdollisella tavalla, ihan jokaisella elämän osa-alueella. :) Toiset nauttivat fitness-maailmasta ja toiset taas luonnonläheisyydestä, meitä kun on tässäkin asiassa joka lähtöön. Mitä mieltä siellä ollaan, saadaanko aiheesta mahdollisesti jonkinlaista keskustelua aikaan?

Likes

Comments

Johanna
Johanna,
Anonyymi
Anonyymi,
Mun mielestä ennen kuin lähtee kutsumaan muita hölmöiksi, kannattais kysyä vähän tarkentavia kysymyksiä. Miksi Heidi on superfoodeja vastaan? Tietääkö Heidi superfoodeista jotain, mitä en itse tiedä? Voisinko oppia Heidiltä jotain uutta? Onko oma näkemykseni superfoodeista suppea; perustuuko se esimerkiksi vain mediassa näkyvästi esillä olleisiin näennäistieteellisiin artikkeleihin? Olenko minä todellisuudessa tässä tapauksessa se hölmö? Eikö se olisikin kamalaa, nyt kun ehdin jo haukkua Heidiä hölmöksi? Voisinko muodostaa mielipiteeni "Heidi on hölmö" vasta sitten, kun Heidi on perustellut oman näkökantansa?

Mua ainakin jäi kiinnostamaan, miksi oot Heidi superfoodeja vastaan, joten kerro ihmeessä lisää! 😊
Write a comment...
IP: 82.99.3.229