Finding that stupid happy smile

Lifestyle, Travel, Wellness
On paikkoja, jotka tuntuvat kodilta tuttujen juttujen takia ja sitten on paikkoja, jotka tuntuvat kotoisilta jopa matkalaukusta käsin. Niitä, jossa palaset loksahtavat välittömästi paikoilleen, omassa ajatusmaailmassa tapahtuu jotakin mullistavaa, kasvoille on jymähtänyt hölmö ylionnellinen hymy ja tuntuu, että mieli lepää siellä minne ikinä katsookin. Ympärillä on niin kaunista, ihmiset ovat niin avuliaita ja oma fiilis on niin seesteisen onnellinen, että tekisi mieli raahata koko kolminaisuus takaisin niiden omien tuttujen juttujen luo. Mikä kyllä tällä kertaa sinänsä onnistuikin.

En unohtanut lempeää, rentoa ja huoletonta Thaimaa-minääni. Reissusta lähti mukaan paljon oppeja ja monet niistä kohdistuivat itseeni; liiallinen kontrollointi tuntuu nyt yhtä kuin tylsältä ja omat vanhat huolenaiheet niin olemattomilta. Muistin, että elämä on tehty uusia kokemuksia, makuja, tuoksuja, paikkoja, ihmisiä ja tuntemista varten, puhumattakaan rakkaudesta. Niin muita kuin itseäänkin kohtaan. Lempeyttä, armollisuutta, avuliaisuutta, body lovea, luonnollisuutta ja itsensä hyväksymistä oppii nimittäin parhaiten jossakin omien ympyröiden ja mukavuusalueen ulkopuolella, puhumattakaan näin 12h lentomatkan päässä niistä.

Myös ylläolevat maisemat ja Surin-paratiisi lähtivät mukaan Suomeen kuvien ja videoiden muodossa, jos vaikka joskus sattuisin unohtamaan nämä unohtamattomat maisemat. Mitä ei kyllä luultavasti koskaan tule tapahtumaan - sitä viidakon tuoksua, käsittämättömän kirkasta vettä, jättisimpukoita ja koralleja ei kyllä saa pyyhittyä muistista pois, vaikka kuinka yrittäisi. (Ei sillä, että koskaan niin tulisin tekemäänkään. En edes käytännössä tarvitsisi kuvia niiden muistamiseen, mutta tiedättehän, bloggaajana olin aika iloinen näistä kuvausmaisemista.)

Tämän tekstin punainen lanka taisi nyt kuitenkin olla siinä, että tällaista paratiiseista saa niin paljon muutakin, kun vain kivoja Instagram-kuvia ja mittavia rusketusrajoja. Mikäli pelaa korttinsa oikein, se hölmö ylionnellinen hymy jää päälle vielä loskasäähän astuttuakin ja kaikki siellä opitut asiat kantautuvat mukana omalle sohvalle saakka, jossa tajuaa olevansa todella onnellinen. Juuri siinä, juuri niiden tuttujen juttujen keskellä ja juuri omassa kehossaan. Ja se on kuulkaas maailman paras matkamuisto se - ehdottomasti vuorokauden koneessa istumisen arvoinen ja samalla myös arvokkain asia, mitä matkustamisesta voi tällainen pieni ihminen saada.

There's places that feels like home because of your own little things and places that feels like home even if you're living out of a suitcase. Places, where everything feels right, something life changing happens in your mind, there's a stupid happy smile in your face all the time and you're mind gets a little rest everywhere you look. And that is what I like to call happiness. I learned something about it on our trip; about self-respect, living, loving, worrying, body love and finding the peace. I remembered that life is all about living fully in your own body, not worrying about every little thing, being completely happy and respecting yourself and everyone else as well. Of course I've always known those things and actually thought I've lived by them as well, but seeing the world and discovering what happiness from head to toe feels like, made me realize some of these things better and somehow I saw myself a bit differently over there. What is more, I realized that finding those paradises isn't about Instagram-pictures and tanning after all, but learning more about yourself and felling in love with your life. And remembering those things when you're sitting on your own couch and when the weather is far away from perfect, but you're still having that stupid happy smile and you're feeling completely full. That feeling right there is the one why I'm traveling in the first place, because that is certaintly the best souvenier you can ever get for yourself.

Likes

Comments

Johanna
Johanna,
:)
Johanna
Johanna,
Thanks carina!
Write a comment...
IP: 82.99.3.229